Verensokeriseuranta

Verensokeritasoa ei voi tulkita omien tuntemusten pohjalta, tarvitset mittaamiseen verensokerimittarin. Verensokerin omaseuranta auttaa ymmärtämään omaan verensokeriin vaikuttavia tekijöitä, kuten esimerkiksi liikkumista ja syömistä. Omaseuranta on myös keino arvioida lääkityksen tehoa.

Verensokeritavoitteet

Verensokeriseurannan perustana ovat verensokeritavoitteet.

Yllä olevat tavoitteet sopivat suurimmalle osalle. Sinulla tulisi kuitenkin olla tiedossa omat tavoitteesi sekä seurannan tiheys eli kuinka usein verensokeria tulisi mitata. Sekä tavoitteisiin että mittaustiheyteen vaikuttavat esimerkiksi käytössä oleva lääkitys, hoitotasapaino, hypoglykemiaherkkyys, muut sairaudet sekä diabetesta sairastavan ikä ja toimintakyky.  

Jos et tiedä verensokeritavoitteitasi, ota ne puheeksi seuraavalla käynnillä hoitopaikassasi.

Verensokerin mittaaminen sormenpäästä 

Verensokerimittareita ja verinäytteenottoon käytettäviä pistolaitteita on monenlaisia, mutta pääpiirteittäin niiden toimintaperiaatteet ovat hyvin samanlaisia. Mittaamisessa tulosten luotettavuuden kannalta on tärkeä käyttää oikeaa mittaustekniikkaa ja säilyttää mittausvälineet oikein.

Verensokeriarvojen kirjaamiseen löytyy perinteisen paperisen vihon rinnalle myös joitakin älypuhelimeen ladattavia sovelluksia. ​Osassa mittareista tulokset ja merkinnät voidaan siirtää tietokoneelle tai mobiililaitteelle.

Erilaisten sovellusten avulla voit tarkastella tuloksiasi tarkemmin ja saada erilaisia sokeritasapainoa kuvaavia lukuja ja kuvaajia. Mittaustulokset voi olla mahdollista jakaa myös verkon kautta hoitopaikkaan.​Tarkista laitekohtaiset mahdollisuudet ja ohjeet oman mittarisi ohjekirjasta tai maahantuojan verkkosivuilta. Jos sinulla ei ole käytössä verensokerimittaria, löydät vinkkejä sen hankkimiseen Sosiaaliturva-sivulta.

Sensorointi 

Verensokeria voidaan mitata myös glukoosisensorilla. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla sensorointia saatetaan käyttää silloin, kun kyseessä on insuliininpuutosdiabetes eli käytössä on monipistoshoito.  

Mikä on HbA1c?

Laboratoriokokeena mitattava HbA1c, tuttavallisesti “pitkäsokeri”, kuvaa punasolujen sokeristumisen astetta. Verenkierrossa kulkeva sokeri tarttuu punasoluihin, ja HbA1c-mittauksella voidaan selvittää keskimääräinen verensokeritasosi edeltävän 6–8 viikon ajalta. 

HbA1c mitataan yleensä 1–2 kertaa vuodessa. Mittauksia voi olla useamminkin. Mittaustiheyteen vaikuttavat esimerkiksi käytössä oleva lääkitys, hoitotasapaino, muut sairaudet sekä diabetesta sairastavan ikä ja toimintakyky.

Hypoglykemia 

Hypoglykemia tarkoittaa liian matalaa verensokeria. Yleensä hypoglykemiasta puhutaan, kun verensokeri laskee alle neljän. Tyypin 2 diabetesta sairastavalla hypoglykemia on harvinainen, mutta se voi syntyä yleensä silloin, kun käytössä on insuliinihoito.

Hypoglykemian hoito

Liian matalan verensokerin eli hypoglykemian ensiavuksi on syötävä tai juotava jotakin nopeasti ja helposti saatavaa sokeria sisältävää ruokaa, esimerkiksi jokin seuraavista annoksista:

• 4–8 palaa sokeria tai rypälesokeria (Siripiri, Dexal)
• lasillinen (1–2 desilitraa) täysmehua tai sokerillista virvoitusjuomaa
• keskikokoinen hedelmä
• purkki tai puikko jäätelöä
• ruokalusikallinen hunajaa, 1–2 ruokalusikallista rusinoita
• muuta nopeasti syötävää sokeripitoista.

Hypoglykemian ensiapu on 10–20 g nopeasti imeytyvää hiilihydraattia. Elleivät oireet helpotu noin 10 minuutissa, on otettava toinen annos.

Jos diabetesta sairastava on tajuton, on hälytettävä ambulanssi hätänumerosta 112.

Lähteinä käytetty:  Diabetesliitto, Diabetestalo, Terveyskirjasto